Helsingin Sanomat 21.1.2007 Sunnuntaidebatti

Suomalainen musiikkivienti on vuosituhannen vaihteesta kasvanut neljänkymmenen prosentin vuosivauhdilla ja artistimme menestyvät maailmalla ansiokkaasti ja monipuolisesti. Luovasta työstä saa leipänsä yli satatuhatta suomalaista ja mikäli muun Euroopan kehitykseen ja laajaan koulutuspanostukseemme on luottaminen, ala on vankassa nosteessa. Jos tahdomme pysyä juoksussa mukana ja iloita jatkossakin täkäläisten taitajien tahkoamasta tuotosta ja kunniasta, on tekijänoikeuksien verotus nykyaikaistettava. Suomeen on saatava edistyksellinen ja kannustava tekijänoikeustulojen verotusmalli joka takaa luovan työn mahdollisuudet myös tulevaisuudessa.

Nykykäytännöllä uhkakuvaksi muodostuu menestyvien lauluntekijöiden hakeutuminen ulkomaisten tekijänoikeusjärjestöjen asiakkaiksi ja veropakolaisuus formulamalliin.

Musiikintekijöiden etujärjestöt ovat helmikuussa luovuttaneet suomalaisen musiikkiviennin strategiasuunnitelman pääministeri Vanhaselle ja korostaneet yhteistä kantaansa tekijänoikeusverotuksen ajanmukaistamiseksi.

Tekijänoikeuksista kertyy musiikin saralla tuottoa säveltäjille sanoittajille ja sovittajille. Tuloa syntyy silloin kun teoksia myydään, soitetaan radiossa ja tv:ssä tai esitetään
muuten julkisesti esimerkiksi konserteissa Suomessa tai ulkomailla. Kyse on kaupallisilta tahoilta ja viennistä kerättävistä tuotoista eikä esim. taiteilija-apurahoista.

Oma toimeentuloni on pääosin muodostunut näistä Teoston valvomista ja keräämistä korvauksista vuosien aikana. Sen sijaan eläkettä ei ole kertynyt, vaikka olen maksanut jokaisesta teostokakusta puolet valtiolle. Verotusjärjestelmämme ei anna tekijälle muuta mahdollisuutta kuin maksaa normaali tulovero tekijänoikeustuotoista. Näitä tuloja ei Suomessa voi ohjata rahastolle tai yritykselle lukuun ottamatta pientä kustannusoikeuksien siivua. Lapseni tosin tulevat aikanaan maksamaan isänsä tekijänoikeuspalkkioista vain kohtuullista pääomaveroa, mutta tämä autuus koittaa vasta kun heistä on tullut edesmenneen popparin perikunta.

Vapaana taiteilijana en ole koskaan työtön – palkaton saatan ollakin. Jos hakisin työttömyyskorvausta jäisivät tekijänoikeustulot ansiosidonnaisuuksien osalta huomioimatta, mutta muun sosiaaliturvan osalta yhteiskunta muistaa jokaisen tienatun sentin ja tekee vähennykset raskaamman mukaan.

Nautin työstäni ja olen onnellinen voidessani elää luovien ja innostavien yhteisöjen keskellä. Toimiva bändi kelpaisi työyhteisömalliksi mihin tahansa firmaan: vierustoverin ammattitaidon ja persoonallisen lahjakkuuden kunnioittaminen, tilan antaminen ja taito kuunnella, ovat arvoja joita yksilökeskeisen ura-ajattelun pyörteissä kaivataan. Uskon lujasti suomalaiseen kulttuuriosaamiseen ja omaperäisyyteen. Neljännesvuosisadan kokemuksella tiedän myös, että populaarikulttuuriin kuuluvat nopeat ja voimakkaat vaihtelut joiden keskellä artistin on mahdotonta tietää milloin hänen huippukautensa koittaa tai päättyy. Jälkeenpäin menestys näkyy tekijänoikeuksien rankkoina verotuspiikkeinä sillä tulokertymät pitkistä projekteista osuvat usein lyhyelle jaksolle. Lukuisat menestyneet ja ammattitaitoiset bändit ovat kolistelleet pommisuojissaan vuositolkulla ennekuin joku on avannut oven. Nuoruuden innolla ja suurin odotuksin ilmaiskeikatkin kääntyvät voitoksi, mutta yritystermein puhuttaisiin tuotekehittelystä ja tappiollisista tilikausista joita myöhemmällä tuotolla kompensoidaan. Meillä artisti maksaa.

Kollegani teki onnistuneen kansainvälisen hitin. Hän kokee pitkän työn kulminoituvan teokseen jolla unelmasta tuli totta.
Rahallinen tuotto osui yhdelle vuodelle jolloin verottaja vei elämäntyöstä puolet. Tämähän ei ole verokarhun vika vaan lainsäätäjän. Tappio sen sijaan on taiteilijan.

Olisi pitänyt ryhtyä kuulantyöntäjäksi; urheilijat nimittäin ovat hoitaneet raha-asiansa hyvin. Jokainen mörssäri tai moukarinheittäjä saa rahastoida tulojaan huippujaksoilta, vähentää sujuvasti kulujaan ja nauttia kohtuuverotuksesta vielä akillesjännettä parannellessaankin.

Hyvä vaihtoehto olisi myös ryhtyä ruotsalaiseksi sillä sikäläinen tekijänoikeusjärjestö Stim voi maksaa tilitykset kokonaisuudessaan tekijän omistamalle yritykselle. Ruotsalaistaiteilijalle on mahdollista myös jakauttaa tai säätiöittää tulojaan. Irlannissa tekijänoikeustuloja ei veroteta lainkaan ja Isossa Britanniassakin vain kohtuudella porrastaen.

Suomalainen verotuskäytäntö tekee pitkäjänteisen työskentelyn tai verosuunnittelun taiteilijalle raskaaksi. Kansainväliseen kilpailukykyyn tällä on luonnollisesti heijastuksensa kun vauhdilla kehittyvä ubiikkiyhteiskunta luo yhä enemmän odotuksia sisällöntuottajille. Lainsäädännön näköalattomuus voi surullisimmillaan johtaa siihen, että olemme loppupelissä valtioinemme häviäjiä.

Musiikkiteollisuudelle vientitoivona on keskeistä, että alaa myös kohdellaan teollisuutena. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta yhtiöittää tekijän toiminta eli luoda yritystoimintaa tekijänoikeuksien ympärille, mikä on kuitenkin mahdollista kaikkien muiden immateriaalioikeuksien kohdalla. Yksinomaan luonnollisen henkilön verotukseen perustuvalla tekijänoikeusmallilla ei ole tulevaisuutta. Ruotsi on pienestä koostaan huolimatta maailman kolmanneksi suurin musiikintuottaja. Lisäksi Ruotsin musiikkiteollisuuden kokonaistuotoista 80 % syntyy tekijänoikeuksista. Sen lisäksi, että alaan on satsattu monin eri tavoin on merkittävää, että tekijänoikeuskorvauksia voidaan laskuttaa yhtiöihin. Tämä lisää investointeja ja kasvattaa toimintaa entisestään.

Toinen valtiovarainministerimme Ulla-Maj Wideroos on luvannut jo viime vuoden elokuussa perustaa ministeriöiden välisen työryhmän selvittämään tekijänoikeusverotuksen uudistamista,myös mutta sen koommin asiasta ei ole kuulunut. Sen sijaan merkittävän pohjoismaisen musiikkikustantamon johtaja Ben Malén on todennut verotuskäytäntömme nousevan jo jarruksi yhteistyölle : ”Suomalaisen tekijän on saatava kustantajaltaan kaksinkertainen palkkio ruotsalaiseen tekijään verrattuna, jotta taloudellinen hyöty olisi tekijälle sama”, Malén toteaa.

Toimivia ja hyväksi havaittuja tekijänoikeusverotuksen malleja ovat ns. taiteilijaveromalli, jossa tekijänoikeuksiin kohdistuvien verojen katto on 25 %, sekä mahdollisuus rahastoida huippuvuosien elämäntyön tuloksia tai tulouttaa tekijänoikeudet täysimääräisinä yritykselle. Parhaimmillaan ajanmukainen verotusjärjestelmä voisi olla näiden yhdistelmä. Olisi perusteltua ja oikeudenmukaista, että myös sävellys-, sanoitus- tai sovitustyötä tekevä ihminen saisi ammatinharjoittajana oikeuden valita yrittäjyyden tai palkkatyön vaihtoehdoista.

Malli maksaisi valtiolle alkuvaiheessa neljä metriä moottoritietä mutta toisi hulppean väylän mahdollisuuksia ja työtä tullessaan.
Kun globalisaatio keikuttaa markkinoita on syytä kiinnittää erityistä huomiota sisältötuotannon ja luovan alan kehittymiseen. Paperitehtaiden tai kännykänkuoripajojen kylmä peli maksattaa julmaa hintaa eikä kukaan uskalla uusia investointeja kotimaiseen tuotantoteollisuuteen luvata.
Musiikkivienti avaa valoisampia näköaloja ja työtä monelle jos perusrakenteet luodaan terveeksi.
Rikas kulttuuriperimämme, oma kieli ja sen uudistuminen sekä korkeatasoinen ammatillisuus ovat pääomaa jota ei kiinailmiöllä ohiteta. Luovaa osaamista ei voi halpatuonnilla ulkoistaa.

Mikko Kuustonen
lauluntekijä