Elämänkokemus viittaa historiaan ja menneestä ammennettuun viisauteen. Tämä arjessa olennainen osaaminen on työelämässä usein aliarvostettua ja katoaa helposti ikuisen nuoruuden ihannointiin. Vielä traagisemmin kadotamme silti oman Elämän Kokemuksemme – tietoisuuden siitä, että olemme tänään elossa ja ainutlaatuisia.
Tutkimusten mukaan länsimaisista ihmisistä kaksi prosenttia on läsnä tässä hetkessä, kun loput haikailevat menneeseen tai tulevaan. Neurologit puhuvat ”Aistillisen Hyvän Elämän” merkityksestä. Tässä yhteydessä ei tarkoiteta niinkään mielihyvän metsästämistä, vaan aistien välittämää moniulotteista ja jatkuvasti päivittyvää kuvaa maailmastamme. Koen, että median tarjoilema informaatiotulva ja tehokkuusajattelun tuputtama kiire edustavat vastakkaista ja riistävät meiltä huomaamattamme kyvyn olla läsnä ja totta.
Aistillinen Hyvä Elämä merkitsee ainakin minulle hitautta ja viipymistä; siis arvoja, jotka yllättäen ovatkin ajassamme radikaaleja. Kiire ei synny sattumalta vaan kertoo omista valinnoistamme tai kyvyttömyydestämme siirtää arvot
käytäntöön. Tuottamaton ja tehoton aika on ikään kuin varastettava ja merkittävä kalenteriin mitä merkillisemmin etuliittein: hiljaisuuden retriitti, think tank, karonkka tai ekskursio Valamoon…
Itse huomaan kiemurtelevani puhelimessa jos joku saa minut kiinni lorvailemasta ja saman tien kuulen selitteleväni sävellysprosessin hankaluutta. Ihailen ihmisiä jotka löytävät merkityssyvyyksiä ja rauhaa arkeensa yksinkertaisista asioista. Puolisoni nauttii sienimetsistä tihkusateella kun minä sinkoilen Botswanaan ja palaan päivitellen Afrikkalaisen elämänpiirin viipyilevää kauneutta. Tavoittelemme samaa, mutta omat harhautusliikkeeni
ovat toisinaan koomisen mutkikkaita.
Huijaanko siis aivojani tarjoilemalla elämästä tyystin toisenlaisen panoraaman? Kuumuus, tuoksut, valon kirkkaus ja ihmisten voimakas läsnäolo laukaisevat koodiston, jossa itsekäs Elämän Kokemukseni on mielekäs. Kenties itsepetosta mutta myös itsesuojelua ja missioiden kaupanpäällisenä kehittynyt selviytymismalli.
Pidän mainoslauseesta ”Elämä On”. Jos ohitamme liittymäkaupittelun ja markkinahaut slogan kuulostaa jopa sakraalilta ja zeniläiseltä. Aistillinen Hyvä Elämä On. Se ei ollut, tai tule olemaan, -vaan on. Ei kallista eikä halpaa, vaan on. Ei valmista eikä keskeneräistä, vaan on.
Olen kokeillut erilaisia rituaaleja katkaista kiireen ansa ja löytää tietoisempi tapa olla olemassa. Yleensä pokkani pettää juuri valaistumisen kynnyksellä seistessäni pää alaspäin tai puuduttuani mumisten lootusasentoon.
Toistaiseksi toimivin ratkaisu on sukeltaminen; hitaat liikkeet, hiljaisuus ja tasainen hengitys joka visualisoituu kupliksi yläpuolella. Marinoituneet aivoni huokuvat
kiitollisuutta vedenalaisen maailman kauneudessa; poppari viihtyy paremmin pinnan alla kuin pinnalla.
Abrakadabra alkoi jo hiukan jännittää. Muusikkoryhmään liittyivät Janne Haavisto ja Pekka Lehti sekä Frank Tikka. Teimme edelleen aikataulussa mutta Kaartamon tuotannollinen ote tiukentui.
Vetäydyimme muutamaan otteeseen Kaartamon landelle Särkisaloon tekemään demoja. Esalla on kotistudio ja tekniikka hallussa mutta olemme silti tehneet kaikki demomme leivänpaahdinta muistuttavalla kasettinauhurilla. Filosofia on ettei väline ei saa katkaista ajatusta, mutta todellisuudessa olemme vain laiskoja.
Sopimus Sonyn kanssa oli tulossa tiensä päähän ja päätimme tehdä albumin isolla tuotannolla Esa Kaartamon kanssa. Lähdimme Petrax-studioille Hollolaan jossa olot olivat loistavat. Huippustudio majoitustiloineen ja saunoineen sijaitsee Rappulan perheen maalaistalon kauniissa pihapiirissä jossa Tiina-rouva hoiti samalla lämmöllä 4000 kanaa, kaksi lasta ja talollisen poppareita.
Kaipasin Q.Stone-yhtyeen bändisoundia ja erityisesti Silvennoisen kitarointia. Niinpä päätimme tehdä levyn Hessun Rest-bändin kanssa joka oli runsaiden Kummelikeikkojen myötä vahvassa vedossa.