Medicine Man Productions Oy on vuonna 1997 perustettu media- ja koulutusalan yritys. Medicine Man Oy tuottaa palveluita ja tapahtumia yrityksille, julkishallinnolle ja kansalaisjärjestöille.
Elämänkokemus viittaa historiaan ja menneestä ammennettuun viisauteen. Tämä arjessa olennainen osaaminen on työelämässä usein aliarvostettua ja katoaa helposti ikuisen nuoruuden ihannointiin. Vielä traagisemmin kadotamme silti oman Elämän Kokemuksemme – tietoisuuden siitä, että olemme tänään elossa ja ainutlaatuisia.
Tutkimusten mukaan länsimaisista ihmisistä kaksi prosenttia on läsnä tässä hetkessä, kun loput haikailevat menneeseen tai tulevaan. Neurologit puhuvat ”Aistillisen Hyvän Elämän” merkityksestä. Tässä yhteydessä ei tarkoiteta niinkään mielihyvän metsästämistä, vaan aistien välittämää moniulotteista ja jatkuvasti päivittyvää kuvaa maailmastamme. Koen, että median tarjoilema informaatiotulva ja tehokkuusajattelun tuputtama kiire edustavat vastakkaista ja riistävät meiltä huomaamattamme kyvyn olla läsnä ja totta.
Aistillinen Hyvä Elämä merkitsee ainakin minulle hitautta ja viipymistä; siis arvoja, jotka yllättäen ovatkin ajassamme radikaaleja. Kiire ei synny sattumalta vaan kertoo omista valinnoistamme tai kyvyttömyydestämme siirtää arvot
käytäntöön. Tuottamaton ja tehoton aika on ikään kuin varastettava ja merkittävä kalenteriin mitä merkillisemmin etuliittein: hiljaisuuden retriitti, think tank, karonkka tai ekskursio Valamoon…
Itse huomaan kiemurtelevani puhelimessa jos joku saa minut kiinni lorvailemasta ja saman tien kuulen selitteleväni sävellysprosessin hankaluutta. Ihailen ihmisiä jotka löytävät merkityssyvyyksiä ja rauhaa arkeensa yksinkertaisista asioista. Puolisoni nauttii sienimetsistä tihkusateella kun minä sinkoilen Botswanaan ja palaan päivitellen Afrikkalaisen elämänpiirin viipyilevää kauneutta. Tavoittelemme samaa, mutta omat harhautusliikkeeni
ovat toisinaan koomisen mutkikkaita.
Huijaanko siis aivojani tarjoilemalla elämästä tyystin toisenlaisen panoraaman? Kuumuus, tuoksut, valon kirkkaus ja ihmisten voimakas läsnäolo laukaisevat koodiston, jossa itsekäs Elämän Kokemukseni on mielekäs. Kenties itsepetosta mutta myös itsesuojelua ja missioiden kaupanpäällisenä kehittynyt selviytymismalli.
Pidän mainoslauseesta ”Elämä On”. Jos ohitamme liittymäkaupittelun ja markkinahaut slogan kuulostaa jopa sakraalilta ja zeniläiseltä. Aistillinen Hyvä Elämä On. Se ei ollut, tai tule olemaan, -vaan on. Ei kallista eikä halpaa, vaan on. Ei valmista eikä keskeneräistä, vaan on.
Olen kokeillut erilaisia rituaaleja katkaista kiireen ansa ja löytää tietoisempi tapa olla olemassa. Yleensä pokkani pettää juuri valaistumisen kynnyksellä seistessäni pää alaspäin tai puuduttuani mumisten lootusasentoon.
Toistaiseksi toimivin ratkaisu on sukeltaminen; hitaat liikkeet, hiljaisuus ja tasainen hengitys joka visualisoituu kupliksi yläpuolella. Marinoituneet aivoni huokuvat
kiitollisuutta vedenalaisen maailman kauneudessa; poppari viihtyy paremmin pinnan alla kuin pinnalla.
Mikko Kuustosen laulut ja tarinat ystävien tulkitsemina
Eturivin kotimaiset artistit tulkitsevat Mikko Kuustosen lauluja syksyllä julkaistavalla tuplalevyllä ”Kuu ja tähdet – Mikko Kuustosen laulut, tarinat ja ystävät”
Samuli Edelmann, Jippu, Anssi Kela, Kari Tapio, Pelle Miljoona, Maarit Hurmerinta, Eero Raittinen, Jukka Gustavson, Irina Björklund, Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen, Esa Kaartamo, Edu Kettunen, Marjatta Leppänen, Iiro Rantala, Janna Hurmerinta, Susanna Haavisto, Iina, Minka & Mikko Kuustonen.
Albumin ensimmäinen single on Maarit Hurmerinnan koskettava versio Mikon klassikosta ”Aurora”, joka toimitetaan radioasemille ennen juhannusta.
Janne Haaviston tuottamalla tribuuttilevyllä juhlistetaan Kuustosen 30-vuotis taiteilijajuhlaa ja sillä kuullaan ylläluetellut suomalaisen populaarimusiikin kulmakivet.
Tämän lisäksi levyllä kuullaan kaksi täysin uutta kappaletta ”Mooses” sekä ”Tänään elossa”, jolla esiintyvät Mikon lisäksi hänen tyttärensä Iina ja Minka.
” Kokoonnuimme ystävien kanssa olohuone-tunnelmissa ja katsoimme mitä
biiseistä syntyy oikeiden solistien käsittelyssä.
Oma tonttini oli lähinnä kätilön hommaa; oli iso ilo seurata kuinka laulut saivat uuden elämän.” – Mikko Kuustonen
Mikko Kuustonen on mittavan uransa aikana julkaissut kymmenen sooloalbumia ja hänen levyjään on yhteensä myyty yli 200 000 kappaletta, joista neljä ovat myyneet kultaa ja yksi platinaa.
Artistiuransa lisäksi Mikko on toiminut kahden
vuosikymmenen ajan kehitysyhteistyötehtävissä ja YK:n Hyväntahdon Lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös TV-työstään ja erityisesti Mansikkapaikka-keskusteluohjelmasta joka palaa TV2:n ohjelmistoon syksyllä. Mansikkapaikka palkittiin alkuvuodesta parhaana keskusteluohjelmana Kultainen TV-patsaalla.
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Kari Holmgren
EMI Finland
040 5306634
kari.holmgren@emimusic.com
”Haluan eroon tästä tappamisen ja taistelun kierteestä. Ja haluan eroon jengistä, joka on hallinnut elämääni väkivallalla kaksikymmentä vuotta.”
Teimme ensimmäistä yhteistä albumiamme Esa Kaartamon kanssa vailla paineita. Sony Musicin Timi Laukkanen antoi Finnvox-studioon vapaat kädet. Soittaminen uusien ystävien kanssa oli yksinkertaisesti tappohauskaa.
Anssi Nykänen, Masa Maijanen, J-P Virtanen, Olli Haavisto, Jarmo Nikku, Kim Lönnholm ja Maarit Hurmerinta olivat minulle unelmaryhmää ja jokainen päivä tuntui ihmeeltä. Äänittäjä
Dan Tigerstedt oli tullut tutuksi jo aiemmin mutta aloin vasta vähitellen käsittää miten ratkaiseva hänen tyylitajunsa oli oikeassa seurassa. Lähdin karkuun kun levy julkaistiin sillä en osannut aavistaa reaktioita. Kreikkalaiselta kioskilta löysin Hesarin jossa albumi kehuttiin mutta lopulta suosion määrä yllätti totaalisesti. Levy myi platinaa ja heilautti oman maailmani toisenlaiseksi. Keikkoja oli tarjolla kalenterintäydeltä
ja palanpainikkeeksi avautumista viestimissä.
Lönnholmi oli kasvattanut harvinaisen kornit amisviikset. Päätimme soittaa ringissä akustisia kitaroita isolla ryhmällä mutta otot katkesivat yhä uudelleen katseen osuessa blondin viiksiin. Lönnholmin legendaarinen hiustenkuivaus-moshaus ja siitä seurannut pyörtyminen jalostui Keinosen kautta myöhemmin Kummeliin.
”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).
Abrakadabra alkoi jo hiukan jännittää. Muusikkoryhmään liittyivät Janne Haavisto ja Pekka Lehti sekä Frank Tikka. Teimme edelleen aikataulussa mutta Kaartamon tuotannollinen ote tiukentui.
Koko juttu oli vahvassa nosteessa ja saimme kiertueelle tiedon, että albumi myi ennakkoon kultaa ja nousi suoraan listaykköseksi . Juhlimme keikkailemalla isolla bändillä, kahdella rumpalilla ja luxusroudareilla: takuumiehistönä touhusivat Ame ja Stade – roudarien kuninkaat ja makkaran ystävät.
Salmiakkikossu oli uutuus. Ame ja Stade painelivat Oulussa Alkoon ja Alepaan ja hakkasivat hetken kuluttua turkinpippureita palasiksi Scanian konekopan päällä. Murut kossupulloon, ravistus ja rohto oli valmis. Tuokion kuluttua miehet olivat kadonneet Cumuluksen yökerhoon ja bussiin jäi puoli pullollista rakeita.
”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).
biisin koeponnistuksen Studiopopissa Anssi Kelan tuottamana. Mukana olivat Pekka Gröhn ja Anssin veli Ville. Tästä tuokiosta päätyi levylle vain Ainoain-biisi.. Ainoain päätyi myöhemmin Pahat Pojat-leffaan jota en tosin koskaan nähnyt.
Jatkoimme äänityksiä Anssi Växbyn ja Seppo Helinin johdolla. Molemmat ovat bändin luottomiehiä useilta rundeilta. Sami Kuoppamäki tuli rumpuihin, Sami Saari taustalauluun ja Timo Kämäräinen yhdessä Olli Haaviston kanssa kitaroihin.
Ensimmäistä kertaa kutsuimme studioon myös puhallinsektion jossa soittivat Jukka Eskola, Juha Kortehisto ja Timo Lassy. Tällä kokoonpanolla tutuimmaksi taisi nousta Tulimaan tango.
Musta albumin läheisin lauluni on Pysy lujana nyt, jonka tein isäni kuoltua.
”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).
Vetäydyimme muutamaan otteeseen Kaartamon landelle Särkisaloon tekemään demoja. Esalla on kotistudio ja tekniikka hallussa mutta olemme silti tehneet kaikki demomme leivänpaahdinta muistuttavalla kasettinauhurilla. Filosofia on ettei väline ei saa katkaista ajatusta, mutta todellisuudessa olemme vain laiskoja.
Olin kirjoittanut Aurora-laulua pitkään – kenties liiankin pitkään. Jälkeenpäin kuunneltuna se muistuttaa metaforaviidakkoa jossa ajatus peittyy liikoihin sanoihin. Silti uskoimme biisiin ja siitä tuli projektin kulmakivi. Muusikkojen ydinryhmä säilyi samana mutta kutsuin vieraaksi myös Q.Stone ajoilta tutun basisitin Abraham Laborielin joka sattui konsertoimaan suomessa session aikaan. Dan Tigerstedtin rooli oli Aurora-albumilla keskeinen. Koen, että tämä sessio oli samalla yhden aikakauden loppu: tämän hiotumpaa jälkeä emme osanneet tai halunneet enää tehdä vaikka suosiota seurasikin.
Olin jo aiemmin ystävystynyt Järvenpään Puistobluesin kautta graafikko Jouni Leskiseen. Hän on tehnyt suurimman osan levyjeni kansista upealla asenteella. Auroralle päätimme tehdä jotain uutta ja ostin romanttisen seuramatkan itselleni ja valokuvaaja Lauri Erikssonille. Matkustimme Sri Lankalle jossa vuokrasin Menika-nimisen elefantin päiväksi. Kuljimme ympäriinsä norsun kanssa ja Lauri kuvasi. Hän ehdotti myös, että olisin kuvissa ilman paitaa mutta totesi muutaman otoksen jälkeen muotikuvaajan kyynisyydellä: sun body nyt vaan ei toimi…
”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).
Sopimus Sonyn kanssa oli tulossa tiensä päähän ja päätimme tehdä albumin isolla tuotannolla Esa Kaartamon kanssa. Lähdimme Petrax-studioille Hollolaan jossa olot olivat loistavat. Huippustudio majoitustiloineen ja saunoineen sijaitsee Rappulan perheen maalaistalon kauniissa pihapiirissä jossa Tiina-rouva hoiti samalla lämmöllä 4000 kanaa, kaksi lasta ja talollisen poppareita.
Osa lauluista oli syntynyt kuvausmatkoilla tehdessämme Naisia vuosituhannen partaalla-dokumenttisarjaa. Haukka ja hiljainen poika sai alkunsa Masai-heimon parissa pohjois-Tansaniassa ja Abessinian koirat Addis Abebassa Etiopiassa. Matkakokemukset ovat intensiivisiä ja purkautuvat toisinaan nopeina vetoina lauluiksi. Kotiin tuotuina niille saattaa käydä kuin Marrakeshin torilta hankitulle kirjavalle puserolle: hämärä ja loska latistaa värit ja riimit päätyvät roskikseen.
Abessinian koirat jäi elämään vaikka kyse oli parin päivän aikana hätäisesti kirjaamistani päiväkirjamerkinnöistä. Romanttisilta kuulostavat maalailut ovatkin siis faktaa. Muistan kuinka istuimme hotellihuoneen parvekkeella Sökö Kaukorannan ja Aulis Moision kanssa kuunnellen koirien haukuntaa Addis Abebassa. Pohdiskelin laulusta puuttuvaa osaa kun pimeällä tiellä juoksi yhtäkkiä alaston mies valkopukuisen naisen takaa ajamana. Ehkä kyseessä oli pikku kriisi kesken hääyön, joka tapauksessa laulu tuli valmiiksi.
Atlantiksella soittivat myös Sibelius Akatemian jousisoittajat joiden kanssa teimme myöhemmin kiertueen kahden vuosikymmenen taiteilijajuhlan kunniaksi.
Tässä levyssä ei ollut taloudellisesti järjen häivää – pelkkä singlebiisin tuotanto ylitti normaalin albumibudjetin
Oli poikkeuksellisen kylmä talvipäivä ja saimme luvan äänittää Hollolan uljaassa kivikirkossa urkuja teokseen Hymni. Ikkunoissa oli jääkukkia ja istuin tyhjässä kirkkossa kuunnellen urkuparvella huojuvan Kaartamon tunnelmointia.
”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).
Ihastuin Majvikin vanhaan Jugend-linnaan Kirkkonummella. Paikka oli tyhjillään ja menossa remonttiin kun vuokrasimme sen levytyspaikaksi. Homma oli tietysti paljon hankalampaa kuin studiossa mutta uskoin löytävämme toisenlaisia työtapoja akustiselle levylle uudessa paikassa. Majoituimme Kaartamon kanssa kahteen hääsviittiin jo etukäteen kyttäilemään kummituksia.
Äänitimme pyöreässä tornissa ringissä istuen ja mahdollisimman livenä. Alunperin ajatus oli tehdä minimalistinen muutaman soittajan levy mutta mopo karkasi linnaidean myötä saman tien käsistä: kavereita alkoi pyöriä holveissa tuvan täydeltä. Kolhoosistamme tehtiin myös hämyisä tv-dokumentti.
Kokoonnuimme Majvikiin vielä session jälkeen juhlimaan 35-vuotissyntymäpäiviäni. Valokuvaaja Timo Malmi oli valmistanut salaa multivisioesityksen vaiheistani ja esitti sen yöllä linnan pihalla. Timo käytti ns. Perhosformaattia jossa kuvakollaasi heijastettiin tanssijan elossa pitämään suureen kaapuun. Muistan tämän erityisen voimakkaasti myös siksi, että Timo kuoli myöhemmin traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa.