Vetäydyimme muutamaan otteeseen Kaartamon landelle Särkisaloon tekemään demoja. Esalla on kotistudio ja tekniikka hallussa mutta olemme silti tehneet kaikki demomme leivänpaahdinta muistuttavalla kasettinauhurilla. Filosofia on ettei väline ei saa katkaista ajatusta, mutta todellisuudessa olemme vain laiskoja.
Olin kirjoittanut Aurora-laulua pitkään – kenties liiankin pitkään. Jälkeenpäin kuunneltuna se muistuttaa metaforaviidakkoa jossa ajatus peittyy liikoihin sanoihin. Silti uskoimme biisiin ja siitä tuli projektin kulmakivi. Muusikkojen ydinryhmä säilyi samana mutta kutsuin vieraaksi myös Q.Stone ajoilta tutun basisitin Abraham Laborielin joka sattui konsertoimaan suomessa session aikaan. Dan Tigerstedtin rooli oli Aurora-albumilla keskeinen. Koen, että tämä sessio oli samalla yhden aikakauden loppu: tämän hiotumpaa jälkeä emme osanneet tai halunneet enää tehdä vaikka suosiota seurasikin.

Olin jo aiemmin ystävystynyt Järvenpään Puistobluesin kautta graafikko Jouni Leskiseen. Hän on tehnyt suurimman osan levyjeni kansista upealla asenteella. Auroralle päätimme tehdä jotain uutta ja ostin romanttisen seuramatkan itselleni ja valokuvaaja Lauri Erikssonille. Matkustimme Sri Lankalle jossa vuokrasin Menika-nimisen elefantin päiväksi. Kuljimme ympäriinsä norsun kanssa ja Lauri kuvasi. Hän ehdotti myös, että olisin kuvissa ilman paitaa mutta totesi muutaman otoksen jälkeen muotikuvaajan kyynisyydellä: sun body nyt vaan ei toimi…

”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).