Sopimus Sonyn kanssa oli tulossa tiensä päähän ja päätimme tehdä albumin isolla tuotannolla Esa Kaartamon kanssa. Lähdimme Petrax-studioille Hollolaan jossa olot olivat loistavat. Huippustudio majoitustiloineen ja saunoineen sijaitsee Rappulan perheen maalaistalon kauniissa pihapiirissä jossa Tiina-rouva hoiti samalla lämmöllä 4000 kanaa, kaksi lasta ja talollisen poppareita.
Osa lauluista oli syntynyt kuvausmatkoilla tehdessämme Naisia vuosituhannen partaalla-dokumenttisarjaa. Haukka ja hiljainen poika sai alkunsa Masai-heimon parissa pohjois-Tansaniassa ja Abessinian koirat Addis Abebassa Etiopiassa. Matkakokemukset ovat intensiivisiä ja purkautuvat toisinaan nopeina vetoina lauluiksi. Kotiin tuotuina niille saattaa käydä kuin Marrakeshin torilta hankitulle kirjavalle puserolle: hämärä ja loska latistaa värit ja riimit päätyvät roskikseen.

Abessinian koirat jäi elämään vaikka kyse oli parin päivän aikana hätäisesti kirjaamistani päiväkirjamerkinnöistä. Romanttisilta kuulostavat maalailut ovatkin siis faktaa. Muistan kuinka istuimme hotellihuoneen parvekkeella Sökö Kaukorannan ja Aulis Moision kanssa kuunnellen koirien haukuntaa Addis Abebassa. Pohdiskelin laulusta puuttuvaa osaa kun pimeällä tiellä juoksi yhtäkkiä alaston mies valkopukuisen naisen takaa ajamana. Ehkä kyseessä oli pikku kriisi kesken hääyön, joka tapauksessa laulu tuli valmiiksi.

Atlantiksella soittivat myös Sibelius Akatemian jousisoittajat joiden kanssa teimme myöhemmin kiertueen kahden vuosikymmenen taiteilijajuhlan kunniaksi.

Tässä levyssä ei ollut taloudellisesti järjen häivää – pelkkä singlebiisin tuotanto ylitti normaalin albumibudjetin

Oli poikkeuksellisen kylmä talvipäivä ja saimme luvan äänittää Hollolan uljaassa kivikirkossa urkuja teokseen Hymni. Ikkunoissa oli jääkukkia ja istuin tyhjässä kirkkossa kuunnellen urkuparvella huojuvan Kaartamon tunnelmointia.

”ote kirjasta: Q – Lauluntekijän Tarina (WSOY, 2006).